Turms Kuolematon

Mitä tarkoittaa, että Turms on kuolematon ja hän itsekin sen tietää. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Etruskien kulttuurin kukoistusaikaan. Jos Turms on joskus elänyt, hänen maallisesta elämästään, kuolemisestaan ja hautaamisestaan on kulunut jo 2500 vuotta. Onko Turms ollut olemassa? Kun hitaasti syvennyin romaaniin, tuli hänestä elävä kuva mieleeni. Hän on elänyt joskus! Ehkä tarinansa on toisenlainen kuin se, minkä Waltari on meille kertonut. Joku on joka tapauksessa elänyt, ja etsinyt itseään siinä ajassa ja päässyt selville siitä, mitä hän oli. Hän oli erilainen kuin muut jo syntyperänsä takia. Hänen isänsä oli kuningas tai miksi häntä tulisikaan nimittää. Kuitenkin yhden etruskien kaupunkivaltion hallitsija. Häntä olisi voitu puhutella lukumoksi, jos hän olisi tahtonut. Mutta isälle riitti se, että hän on hyvä hallitsija. En kerro Turmsin vaelluksesta tarkemmin, mutta hänet tunnettiin ja tunnustettiin lukumoksi ja sellaisena hänestä tuli kuolematon.

Ihmisestä tai miksei muustakin olennosta tulee kuolematon, jos hänen tarinansa voidaan muistaa myöhemmin. Maailmassa on aikojen saatossa vaeltanut valtava määrä väkeä, joilla jokaisella on ollut oma tarinansa. Mutta vain muutamasta tiedämme jotakin. Ensimmäiset ”kuolemattomat” olivat hallitsijoita tai heidän perheensä jäseniä. Heistä kirjoitettiin ja maalattiin muotokuvia tai veistettiin patsaita. Heidän ruumiinsa balsamoitiin kestämään ajan hammasta.

Kun näemme vanhan kuvan, siinä se kauan aikaa sitten elänyt olento meille näyttäytyy ja voimme kehittää mielessämme tarinan hänestä. Kun haudasta löytyy vanhan hallitsijan savinen ruukku sisältönään sileitä kiviä, voimme luoda kuvan siitä, mikä muisto on haluttu kiven muodossa säilyttää. Waltarin romaanissa Turms ottaa kaikissa elämän käännekohdissa kiven ja lopulta tallettaa ne kaikki saviruukkuun. Ja kun hän kerran palaa takaisin, niistä kivistä hän muistaa elämänsä vaiheet. Mutta tarvittiin Waltari, joka herätti Turmsin elämään.

Toinen tulkinta kuolemattomuudesta ei liity lainkaan dokumentteihin, joiksi hautaan saviruukkuun piilotetut kivetkin voi laskea. Luonnon kiertokulku on sellainen, että kaikki elävä jatkaa olemistaan. Tuhkaksi polttamisen jälkeenkin ne atomit, joista elävä olento muodostui, jatkavat olemistaan jossakin toisessa muodossa. Se, joka on joskus ollut, tulee aina olemaan.

Kolmas ajattelutapa on uskonnollinen. Se lienee kaikille tutuin, joten en sitä tähän ryhdy selittämään. Usko iankaikkiseen elämään ja oman kuoleman lopullisuuden mahdottomuuteen on luonnollinen osa ihmismieltä. Elämä on suuri mysteeri ja siksi sitä on kuolemakin. Lääkäri Mikon totesi ennen naimisiinmenoaan: ”Tämä on sietämätöntä ja väärin ja pelkkä jumalattaren oikku hänen vieroittaakseen minut yliluonnollisten asioiden ajattelemisesta. Kukapa mies, saatuaan vaimon rinnalleen, pystyisi enää järjellisesti ajattelemaan muuta kuin jokapäiväisen elämän huolia.” Tavalliseen elämään ei kuulu ihmetellä suurta mysteeriä. Niinpä me tyydymme työhön, rakkauteen sen eri muodoissa ja huolehtimaan erilaista tarpeistamme. On hyvä syödä, juoda, liikkua ja nukkua tarpeeksi. Iankaikkisuuden pohdinnat jätämme niille, jotka ovat niillä töin ja siihen vihkiytyneet.